Tytöt täyttivät viime viikolla vuoden. Aika on mennyt toisaalta kuin siivillä, mutta toisaalta tuntuu välillä että aika on madellut. Tuntuu hassulle, että nyt voi muistella "viime vuonna tähän aikaan..". Tästä kesästä tulee varmasti hyvin erilainen kuin viime kesästä. Viime kesä oli hyvin sumuista aikaa, kun vielä opeteltiin pienien kääröjemme kanssa arkea. Nyt toisaalta kaipaan sitä aikaa ❤️, toisaalta olen odottanut hetkeä että voi palata ns. normaaliin elämään ja tehdä pieniä retkiä tms tyttöjen kanssa helpommin.
Tytöt ovat päiväunilla parvekkeella. Minun on usein vaikea rentoutua ja hengähtää. Saatan pyöriä orpona pitkin kotia ja odottaa koska he heräävät, mutta samaan aikaan toivon että he nukkuisivat vähintään puolitoista tuntia. Ristiriitaista. Olen nyt tietoisesti yrittänyt käydä sohvalle ja vain olla. Olemme sopineet miehen kanssa, että lauantaiaamuna hän saa nukkua pitkään ja sunnuntaiaamuna minä. Lauantaina mies saa päivällä omaa aikaa nelisen tuntia ja sunnuntaina minä. Ihan kahdenkeskistä aikaa meillä ei juurikaan ole, koska meillä ei ole montaa lapsenvahtia. Ne muutamat ketä on, ovat kultaakin arvokkaampia. Huomenna minun oman ajan sijaan ajattelimme viettää perheen yhteistä aikaa ja päätimme tehdä pienen retken jonnekin. Kohdetta emme ole vielä päättäneet. Myös hömppäsarjat nollaavat sopivasti pään ☺️
Kommentit
Lähetä kommentti