Ikkunasta, kun katsoo, ei kevättä näy. Inhottava kolea sää, vaikka nollan tietämillä onkin lämpötila. Tytöt tykkäävät nukkua päikkärit parvekkeella, mutta muuten emme juurikaan ole olleet (vielä) temuamassa ulkona. Välillä tuntuu, että meinaa kiinnostava tekeminen loppua kesken. Keskittyminen yhteen tiettyyn juttuun kestää niin vähä aikaa.
Tytöt ovat päiväunilla parvekkeella. Minun on usein vaikea rentoutua ja hengähtää. Saatan pyöriä orpona pitkin kotia ja odottaa koska he heräävät, mutta samaan aikaan toivon että he nukkuisivat vähintään puolitoista tuntia. Ristiriitaista. Olen nyt tietoisesti yrittänyt käydä sohvalle ja vain olla. Olemme sopineet miehen kanssa, että lauantaiaamuna hän saa nukkua pitkään ja sunnuntaiaamuna minä. Lauantaina mies saa päivällä omaa aikaa nelisen tuntia ja sunnuntaina minä. Ihan kahdenkeskistä aikaa meillä ei juurikaan ole, koska meillä ei ole montaa lapsenvahtia. Ne muutamat ketä on, ovat kultaakin arvokkaampia. Huomenna minun oman ajan sijaan ajattelimme viettää perheen yhteistä aikaa ja päätimme tehdä pienen retken jonnekin. Kohdetta emme ole vielä päättäneet. Myös hömppäsarjat nollaavat sopivasti pään ☺️
Kommentit
Lähetä kommentti